Siirry pääsisältöön

Aikuisten kaverikirja


 Olen nähnyt monen blogaajan osallistuvan tähän viime aikoina. Niinpä nyt kun Saijis haastoi kaikki blogiian lukevat tekemään tämän päätin tarttua haasteeseen itsekkin.

kaverikirja

 Nimeni on: Annika
Jotkut tosin kutsuvat minua: Ako tai Ansku

kaverikirja

Olen syntynyt vuonna:  1990
Lapsuuskotini langallinen numero: Noloa myöntää muttei kyllä minkään laista muistikuvaa 
Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Luultavasti haaveilen lääkärin, laulajan tai jonkun muun yhtä siistin ammatin harjoittamisesta.
Mutta isona minusta tulikin: Kokki
kaverikirja


Täydellinen puoliso: Sellaista varmaan olekaan. Oma on varmaan täydellinen mulle. 
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Valokuvaisin ja kirjoittaisin teille postauksia enemmän
Harrastan nyt: Blogaamista ja valokuvausta. Haaveilen harrastavani niin monia muitakin juttuja, mutta niin se ainainen mutta.
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Haloo Helsinkiä yksin ollessani.

kaverikirja

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Ei nyt ainakaan tule mieleen yhtään noloa ohjelmaa.
Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Omasta mielestäni olen tietenkin hyvä kaikessa, olenhan kokki. Ei tule kyllä nyt mitään semmoista mieleen. Yritän muutenkin vaihdella arkiruokaa ja etsin koko ajan uusia ohjeita, ettei aina tarvitsisi syödä samaa.
Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Itse asiassa nykyään melko harvoin. Jos jossain sarjassa/ elokuvassa on joku surullinen kohta niin silloin silmä nurkat saattaa vähän kastua.
Lapsuuteni lempilelu: Jaa-a täytyy tässäkin kohtaa myöntää muistamattomuuteni. Oli meillä ainakin semmoinen radio missä oli mikrofooni ja mahtoikohan sillä saada jopa nauhotettua jotain omaa laulua laulamalla siihen mikrofooniin. Se on ehkä ainut lelu mikä nyt tuli koko lapsuudesta mieleen


kaverikirja

Lempilelu nykyään: Kamera sillä tulee varmasti "leikittyä" eniten. Puhelinkin tavallaan, mutta sillä mennään ne perus somejen tarkastelu yms. että ehkä se on enemmän kuitenkin vaan somessa roikkumis väline.
Salainen paheeni: Juon paljon kahvia.
Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Tupakointi
Viisaus, jonka olen tähän mennessä olen oppinut: En ole tainnut oppia vielä yhtään mitään.

kaverikirja

Nyt haastan jokaisen teistä joilla on blogi tekemään tämän saman myös. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vahvimmat meistä on sirpaleista tehty

En ole kirjoittanut pitkään aikaan, mutta nyt voisi olla se hetki kun jatkan itselle niin rakasta kirjoitusharrastusta.  Aloitetaan ensin kuitenkin perinteisillä kuulumisilla sillä paljon on tapahtunut sitten viime kirjoitus kerran.  Isoimpana asiana varmaan voidaan mainita eroaminen. Parisuhde oli koko kesän hyvin hyvin vaikeaa. Kumpikaan meistä ei ollut enää onnellinen, mutta kaikkea koitettiin ja lopulta vaan tilanne oli se, että oli paras vain luovuttaa. Ei rakkaus mihinkään toki kadonnut, mutta kun tilanne oli se että sanoit mitä tahansa toinen suuttui ja häipyi ja itse jäit itkemään.  Hoidin kuitenkin eroamispäätöksen aivan väärin. Nimittäin yhtenä yönä vain kävin hakemassa televisioni, tietokoneeni ja kamerani. Seuraavana päivänä palasin pakkaamaan vaateita ja tyhjentämään huonekalujani. En puhunut, enkä keskustellut sen enempää ja myönnän se on varmasti pahinta mitä ihminen voi tehdä. Koin kuitenkin hyvin voimakaasti että minua oli loukattu sill...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Perunalaatikko

Tarvitset : 10 keskikokoista perunaa (n.700g) 400g jauhelihaa  1 sipuli 1tl suolaa  1/2rkl kokonaisia mustapippureita  2rkl voita  Munamaito: 4dl maitoa  2 kananmunaa 1/2 tl suolaa Valmistus:  Kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Ruskista jauheliha ja kuulota sipuli lopuksi mausta seos suolalla. Voitele vuoka ja ala latoa vuorotellen perunaviipaleita ja sipuli lihaseosta vuokaan. Lihaseoksen päälle aina muutama pippuri.Valmista munamaito ja laita laatikko uuniin 200c noin tunniksi, että perunat ovat kypsiä.      
Lähetä kommentti
Lue lisää

Keittiö ennen ja jälkeen

Tämän postauksen piti ilmestyä jo monia kuukausia sitten. Tosin, kun muitakaan postauksia ei ilmestynyt niin onko ihme ettei tätäkään. Onneksi parempi myöhään, kun ei milloinkaan.  Tammikuussa kirjoitin postauksen keittiön pöytä tasojen uudesta ilmeestä ja sen pääset lukemaan tästä . Aika pian sen jälkeen päädyttiin siihen, että maalataan kaappien ovet ja vaihdetaan samalla vetimet. Kaappien ovet maalattiin Unica Akvan sävyllä TVT 1944. Aloitettiin projekti tammikuussa mutta lopullisesti se taisi tulla valmiiksi vasta huhti-toukokuussa.  Pitkä projekti siis siitäkin tuli vaikka tarkoitus oli saada homma nopeasti valmiiksi. Elämä kuitenkin heitteli eteen kaiken laista ja se kaikki oli aina pois kaappien maalaamisesta. Muutoksessa parasta on lisääntynyt valon määrä keittiössä. Keltaiset kaapit nimittäin imivät sisäänsä kaiken valon ja keittiö oli aikaisemmin todella tumma. Kahvojen vaihto ja kaappien maalaus toi mielestäni keittiötä myös hieman ns "nykyaikaisemm...
Lähetä kommentti
Lue lisää