My life pictures

Meidän häihin on vielä jonkun verran aikaa, mutta silloin tällöin huomataan kuitenkin miettivämme yksityiskohtia. Vieraslistaa on laadittu ja se on melko monipäinen ja toivon, että jostain voisi hieman nipistää ihmisiä pois.  Toinen asia mitä ollaan kovasti varsinkin pitkillä auto matkoilla käyty läpi on häävalssi. Meistä ei varsinaisesti kumpikaan ole mikään tanssitaituri joten tanssikurssille tästä varmaan joudutaan suuntaamaan vielä ennen.  Meillä on tällä hetkellä häävalsiksi kolme eri vaihtoehtoa jotka ovat tyyliltään kaikki melko erilaisia. Maijan ja Jannen häävalssi oli meidän ensimmäinen vaihtoehto. Kappale on ihana ja sopisi meille kyllä. Sopiiko tämä sitten kuitenkaan parille, joka ei tällä hetkellä ainakaan osaa tanssia? Täävalssi on miehen mielestä tällä hetkellä ykkös vaihtoehto. Pidän kappaleesta itsekin, mutta puhutaanko siinä sitten liikaa kuitenkin erosta siihen nähden, että se olisi sopiva häävalsiksi. Viimeisenä Valssi tanssitaido

Olenko koskaan rikkonut lakia? Kyllä olet Oma kommentti: Ei en voi kieltää etteikö näin olisi tapahtunut.  Millainen on voileipäni? Voita tai sulatejuustoa, makkaraa ja reilusti juustoa Oma kommentti: En juo ollenkaan maitoa joten korvaan sen juustolla. Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten? Suomalainen iskelmä Oma kommentti: Kuuntelen kyllä muutakin.  Mitä pelkään? Vaatekaappimörköä jos vaatekaapin ovi jää auki Oma kommentti: Oikeastihan en usko, että vaatekaapissa mikään mörkö asuisi. En vaan tykkää nukkua jos kaappi on auki. Kestänkö stressiä? Kohtuu heikosti Oma kommentti: Pitää paikkaansa osittain. Väitän kuitenkin, että riippuu tilanteesta. Oudoin tapani? Eipä nyt tule mieleen mitään Oma kommentti: Ehkä ihan hyvä niin.  Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua? Aivokirurgiksi Oma kommentti: Mielenkiintoista. En mielestäni ole koskaan osoittanut mielenkiintoa kirurgiaa kohtaan muutenkaan. Jos saisin viettää p

Sain silmälasit muutama vuosi aikaa, koska kaukonäkö oli mennyt huonommaksi. Olen käyttänyt niitä lähinnä vain autoa ajaessa ja pärjännyt muuten ilman. Viimeksi ollessani näön tarkastuksesssa sain kaveriksi myös lukulasit. En suinkaan siksi, että en näkisi lähelle vaan, koska nykyään elämä valittettavan paljon pyörii erilaisten näyttöjen ympärillä. Nämä näytöt rasittavat silmiä jonkun verran ja minunkin silmistäni ylirasittumisen merkkejä löytyi.  Niinpä ratkaisuksi suositeltiin mietoja lukulaseja joten silmät saisivat levätä. Aika vähän niitä on tullut tähän saakka käytettyä, mutta olen viime aikoina kärsinyt jonkun verran pää kivuista ja päätin   ennen lääkärin varaamista kokeilla auttaako jos lisään lasien käyttöä arjessa. Olen nyt lisäillyt molempien lasien käyttöä muutaman päivän ja vähän ovat pää kivut hellittäneet, joten kai se sitten on niin, että tarvitsen jo lasejani enemmän kuin ennen. Varinsinkin kaukolasien kanssa huomaan kyllä näössäni selkeän eron.

Tämän postauksen piti ilmestyä jo monia kuukausia sitten. Tosin, kun muitakaan postauksia ei ilmestynyt niin onko ihme ettei tätäkään. Onneksi parempi myöhään, kun ei milloinkaan.  Tammikuussa kirjoitin postauksen keittiön pöytä tasojen uudesta ilmeestä ja sen pääset lukemaan tästä . Aika pian sen jälkeen päädyttiin siihen, että maalataan kaappien ovet ja vaihdetaan samalla vetimet. Kaappien ovet maalattiin Unica Akvan sävyllä TVT 1944. Aloitettiin projekti tammikuussa mutta lopullisesti se taisi tulla valmiiksi vasta huhti-toukokuussa.  Pitkä projekti siis siitäkin tuli vaikka tarkoitus oli saada homma nopeasti valmiiksi. Elämä kuitenkin heitteli eteen kaiken laista ja se kaikki oli aina pois kaappien maalaamisesta. Muutoksessa parasta on lisääntynyt valon määrä keittiössä. Keltaiset kaapit nimittäin imivät sisäänsä kaiken valon ja keittiö oli aikaisemmin todella tumma. Kahvojen vaihto ja kaappien maalaus toi mielestäni keittiötä myös hieman ns "nykyaikaisemmaksi

Meidän pieni neiti täyttää tänään vuoden. Voi kuinka paljon mahtuukaan pienen koiran yhteen vuoteen. Suurin haaste meillä oli helmikuussa murtunut jalka ja sen leikkaus. Siitä kuitenkin selvittiin  todella hyvin ja vaikka eläinlääkärissä joudutiinkiin tuona aikana hyppäämään enemän kun tarpeeksi. Hyvää syntymäpäivää Aino!

Meillä ei imuroitaisi ikinä. Imurin, kun kaivaa esiin juoksee meidän koirat sitä pakoon. En tiedä mistä se johtuu sillä ainakin nuorempi on ihan pennusta asti kyseiseen vekottimeen tottunut. Olenkin todennut helpommaksi laittaa koirat pihalle imuroinnin ajaksi. Lenkit tehtäisiin aina metsässä. Päästäkseen metsä lenkille meidän pitää ajaa muutama kilometri ensin autolla. Aika paljon tätä on tehtykin, mutta uskoisin heidän toivovan meidän tekevän tätä pelkästään.  Kepit, kävyt yms. saisi tuoda sisälle ja pilkkoa pieneksi kappaleiksi. Silloin tällöin tätä pääsee tapahtumaan, kun koirat tulee takapihalta sisälle ja et huomaa, että sillä olikin jotain suussa. Jokaisen kanssa liikkujan pitäisi pysähtyä silittämään. Tämä on nyt oikeastaan yksin meidän nuoremman koiran mielipide eikä niinkään vanhemman. Naapurinkin vieraat olisivat tulossa meille. Voi sitä haukkumis konsertin määrää mikä aiheutuu siitä, kun naapuriin menee auto. Tietysti se johtuu siitä, että naa

Työpisteeni kotona on ollut paikkana melko tylsä ja mitään sanomaton. Yleensä pöydälle vielä on kertynyt vaikka mitä ylimääräistä sinne kuulumatonta tavaraa. Irtonaisia papereita, joita et jostain kumman syystä ole vaan ehtinyt pistää kansioon ja purkkeja joihin on tungettu kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tästä syystä löydänkin itseni usein tietokoneen kanssa keittiöstä. Päätin kuitenkin tehdä muutoksen ja aloittaa tyhjentämällä pöytäni kokonaan. Tyhjentämisen jälkeen aloitin miettimällä miltä todella tahtoisin oman nurkkani näyttävän. Tällainen siitä sitten tuli. Ylimääräiset paperit pois. Inspiroivan sisustustaulun ja kynttilökipon ostin ihan tätä varten. Vielä vähän kukkia maljakkoon ja siinä se. Tosi pienillä jutuilla sai aikaan huomattavia muutoksia. Nyt viihdyn taas pöytäni vieressä. Aamuinen tietokone hetkeni kuitenkin edelleen on keittiössä. Aamulla tykkään samalla juoda kahvia ja ylä kerrasta alakertaan kahvikupintäyttöön nyt on vaan aivan liian pitkä

Kirjoittelin viimeksi heinäkuussa mielenterveydestä ja siihen postauksen pääset tästä . Päätin palata takaisin samaan aiheeseen, koska olen saanut lopullisen diagnoosin vasta postauksen jälkeen. Oikeastaan vasta viime viikolla kävin vihdoin kuuntelemassa tulokset. Testit kesti normaalia kauemmin sillä väliin mahtui niin testin tekijän kesälomaa, kun muutamia päiviä milloin itselleni ei sopinut. Normaalisti nuo tuollaiset testit pyritään tekemään nopeatempoisesti alta pois. Lopulta kuitenkin saatiin haastattelut purkkiin. Viime viikolla tosiaan kävin sitten kuuntelemassa mitä niistä oli ilmennyt ja kyllä se epävakaa personallisuushäiriö sieltä varmistui.  Enää tuo diagnoosi ei hätkäyttänyt suuntaan eikä toiseen, olinhan jo totutellut sen mahdollisuuten koko kesän. Aluksi toki oli hankalaa halusin vaan syyttää jotakuta. Halusin löytää jonkun tapahtumaan tai henkilön, joka on tämän laukaissut. Tosiaan kaikki mahdolliset vaiheet on varmaan käyty läpi ennen kuin päästin tähän.

1. Avioliittoja?  Takana yksi joka päättyi eroon. Olin aina jotekin naivisti ajattellut, että menen naimisiin vain yhden ja ainoan kerran. Tässä kuitenkin tämän suhteen myötä on tullut selväksi, että mies haluaa naimisiin ja vaikkei omasta mielestäni se naimisiin meno enää olekaan mikään suhteen mittari ni onko mulla oikeutta viedä toiselta sitä mahdollisuutta. Niinpä suostuin kompromissiin lupasin, että voidaan mennä naimisiin, mutta ajankohdaksi suostuin vasta vuoteen 2020. 2.Kihloissa?  Kolmatta kertaa. Ensimmäinen päättyi aika pian meidän lapsen kuoleman jälkeen. Jotenkin siitä sanotaan, että se joko erottaa tai vahvistaa suhdetta ja meillä se erotti.  Sarjassa toinen jatkui avioliittoon ja siitä 6 vuotta päättyi eroon. Sanotaan, että kolmaskerta toden sanoo ja jotenkin sinisilmäisesti uskonkin siihen. Meillä on jotain mitä aijemmin on puuttunut. Meillä on keskenään hauskaa ihan sama mitä me tehdään. Muutenkin meistä melko varmasti välittyy myös ulospäin se kuinka paljon rak