Täällä on viimeinen vuorokausi kuljettu vähän sumussa. Nimittäin maanantai iltapäivällä huomasin meidän vanhemman kissan kävelevän todella vaikean oloisesti. Soitin eläinlääkärille, että mitä tehdään jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut parempi katsella muutama päivä kotona.
Meidän Karvisella nimittäin on myös epilepsia ja liikkuvat jutut laukaisee kohtauksen välittömästi. Niin myös tälläkin kertaa nyt vaan kävi vähän pahemmin. Karvisen suusta tuli verta ja kieli roikkui ulkona ja oltiin ihan varmoja, että se oli purrut koko kielen poikki.
Eläinlääkärillä oli vielä toinen potilas kun mentiin joten jouduttiin odottamaan vuoroamme melko kauan. Sitten tuli eläinlääkärillä välillä katsomaan tilannetta ja kertoi, että rauhoittavaa kissalle luultavasti joudutaan antamaan, mutta voi olla että kissa ei kestä sitä. Nimittäin epilepsia kohtauksen yhteydessä rauhoittava aine voi tappaa kissan. Siinä sitten hysteerinen omistaja eli minä tietenkin pelästyin ei kukaan varmaan halua saadaa tietoonsa tuollaista.
Vihdoin tuli meidän vuoro. Sovittiin, että mun on parempi jäädä ulkopuolelle odottamaan ja mulle tullaan kertomaan sitten mikä tilanne. Koko ajan pelkäsin, että en saa kissaa elävänä sieltä lääkäristä lähtemään. Karvinen sai rauhoittavaa, mutta vain alle puolet oman painonsa verran. Kieli ei ollut poikki vaan hampaat oli vaan lävistänyt kielen. Karvinen lähti kuin lähtikin elävänä eläinlääkäristä ja kaikeksi onneksi pysyi vielä rauhoitettuna koko matkan ajan.
Kotona hän heräsi ja heti suunta oli ruokakupille. Itse en koko yönä nukkunut kunnolla sillä kuuntelin vaan onko toisella joku hätä.
Nyt tilanne on se, että kissa on vielä kovin kipeä mutta antibiotti ja kipulääke sillä menee.
Kommentit
Lähetä kommentti