Siirry pääsisältöön

Puhutaan mielenterveydestä


Kaksi vuotta sitten keväällä suuntasin lääkäriin. Olo oli jo jonkin aikaa ollut väsynyt, ahdistunut ja mikään ei tuntunut miltään. Ensin kävin ihan yleislääkärillä ja hän kirjoitti sairaslomaa ja ohjasi eteenpäin. Sain tuolloin myös ensimmäiset paniikki kohtaukset. Sain silloin diagnoosin masennus ja paniikkihäiriö. Lääkitys ja keskustelu ajat auttoivat ja joulukuussa 2016 mielialalääkkeet päätettiin tiputtaa pois pikku hiljaa.


Tuli kevät 2017 ja alkuvuosi oli ollut eläinten lopetuksien ja avioeron takia todella rankka. Taas istuttiin tutulla lääkärillä tällä kertaa diagnoosi keskivaikea masennus ja akuutti stressireaktio. Elin jossain sumussa koko kevään lääkitys, keskustelu ajat ja sairasloma tuli taas kaikki mukaan kuvioihin. Psykologi teki myös arvion tällä kertaa paneutuen menneeseen elämääni sillä piti selvittää mistä taipumus uusiutuvaan masennukseen on peräisin. Käytiin koko menneisyys läpi sen psykologin kanssa ja kun, päästin loppuun se sanoi että siihen nähden miten nuori olet sinulle on tapahtunut tosi paljon. Tätä lääkitystä purettiin pikku hiljaa taas loppu vuodesta. Jatkoin kuitenkin keskustelu käyntejä pidemmillä väleillä toki.


Muutama  viikko sitten istuttiin taas siellä samalla lääkärillä. Mummun yhtäkkinen pois meno varmasti edes auttoi tätä asiaa. Tällä kertaa lähete eteenpäin diagnoosin tarkistukseen ja no ne lääkkeet. Tälllä hetkellä diagnoosina masennus ja sitten epäilynä epävakaa persoonallisuushäiriö. Lääkkeet on mennyt nyt kaksi viikkoa ja toistaiseksi positiiviset vaikutukset ei vielä ole tullut esiin. Huonoja sivuvaikutuksia on sitten ollut senkin edestä, huimausta, näköhäiriöitä, väsymystä, lisääntynyttä ahdistusta.


Mitä se epävakaus sitten on?  Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien mieliala on reaktiivinen, toisin sanoen mieliala vaihtelee keskimääräistä enemmän. Olen aina ollut tunne ihminen tai siis se on ollut oma ajatukseni itsestäni. Tunnen tunteet voimakkaammin kuin toiset ( normaalit). Suurten surujen käsitteleminen on aina ollut mulle tosi vaikeaa ja siksi koitan yleensä kaikin tavoin välttää niitä tunteita. Suuri suru on nimittäin minulle niin voimakas tunne, että se saa hengen salpaantumaan ja rintaan koskee. Silloin minulla on suuria taipumuksia, joko satuttaa itseäni tai käyttää alkoholia turruttamaan tunteet. Samoin myös viha ja ilo tuntuu minusta voimakaammilta kuin muista.


Olen siis ollut varsin räväkkä ja suuresti tunteita tunteva ihminen koko ikäni, mutta silti jotenkin tuo diagnoosi pysäytti. Olen itkenyt, ahdistunut, koittanut ajaa läheisiä ihmisiä pois luotani jne.. Mun mies kysyi multa sitten kahta asiaa, oisko ollu helpompaa jos diagnoosi olisi ollut vain masennus? Hän halusi myös tietää mitä tämä diagnoosi muka muuttaa? Oon aina ollu tämmönen varsin tunteikas ihminen eikä hän näe, että se jos jossain paperissa lukee sille joku nimi mitään muuttaisi.


Ajattelin ensin etten puhu näistä edes täällä tai muuallakaan, mutta mielestäni näistä asioista puhutaan aivan liian vähän siihen nähden kuinka yleisiä ne nykypäivänä ovat.  Jos joku sitten näiden takia jättää olematta yhteydessä niin tuskin häntä sitten on elämääni edes tarkoitettu.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keittiö ennen ja jälkeen

Tämän postauksen piti ilmestyä jo monia kuukausia sitten. Tosin, kun muitakaan postauksia ei ilmestynyt niin onko ihme ettei tätäkään. Onneksi parempi myöhään, kun ei milloinkaan.  Tammikuussa kirjoitin postauksen keittiön pöytä tasojen uudesta ilmeestä ja sen pääset lukemaan tästä . Aika pian sen jälkeen päädyttiin siihen, että maalataan kaappien ovet ja vaihdetaan samalla vetimet. Kaappien ovet maalattiin Unica Akvan sävyllä TVT 1944. Aloitettiin projekti tammikuussa mutta lopullisesti se taisi tulla valmiiksi vasta huhti-toukokuussa.  Pitkä projekti siis siitäkin tuli vaikka tarkoitus oli saada homma nopeasti valmiiksi. Elämä kuitenkin heitteli eteen kaiken laista ja se kaikki oli aina pois kaappien maalaamisesta. Muutoksessa parasta on lisääntynyt valon määrä keittiössä. Keltaiset kaapit nimittäin imivät sisäänsä kaiken valon ja keittiö oli aikaisemmin todella tumma. Kahvojen vaihto ja kaappien maalaus toi mielestäni keittiötä myös hieman ns "nykyaikaisemmaksi

Ystävänpäivälahja miehelle

Mietin pitkään mitä antaisin miehelle ystävänpäivälahjaksi. Oli selvää, että haluaisin antaa jotain jonka olisin osittain edes tehnyt itse, mutta joka voisi sisältää myös jotain ostettua. Tykkään lukea blogit.fi sivulta aina tuoreimpia blogipostauksia ilman, että kuitenkaan seuraan blogia joten en valitettavasti muista mistä blogista idean sain. Kuitenkin päädyin tekemään miehelle kasan kirjeitä joiden päällä lukee millä hetkellä minkäkin kirjeen saa avata. Avaa kun...saat nämä, haluat tietää miksi rakastan sinua, mielesi tekee jotain hyvää, olosi on onnekas, haluat tehdä kanssani jotain, mutta et keksi mitä ja kun olosi on onnekas. En kerro sen tarkemmin kirjeiden sisällöstä sillä tiedän mieheni silloin tällöin  vierailevan blogissani. Enkä halua hänen tietävän sisältöä ennen kuin avaa kyseisen kirjeen. Osaan kuorista ostin jotain sisälle ja osaan tein sisältöä vain itse. 

Perunalaatikko

Tarvitset : 10 keskikokoista perunaa (n.700g) 400g jauhelihaa  1 sipuli 1tl suolaa  1/2rkl kokonaisia mustapippureita  2rkl voita  Munamaito: 4dl maitoa  2 kananmunaa 1/2 tl suolaa Valmistus:  Kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Ruskista jauheliha ja kuulota sipuli lopuksi mausta seos suolalla. Voitele vuoka ja ala latoa vuorotellen perunaviipaleita ja sipuli lihaseosta vuokaan. Lihaseoksen päälle aina muutama pippuri.Valmista munamaito ja laita laatikko uuniin 200c noin tunniksi, että perunat ovat kypsiä.