Toivottavasti teillä oli mukava vappu. Täällä vappu muuttui hieman synkäksi eilen illalla. Aamulla huomattiin Unskin posken olevan turvoksissa. Muutenkin kissa oli kaiken puolin väsynyt ja apea eikä yhtään oma itsensä.
Syytä posken turvoneisuuten lähdin heti etsimään suusta, jossa näinkin pienen haavan. Arvelin sen olevan syyllinen ja päätin koittaa putsata haavaa hieman. Sekoitin Unskin ruuan joukkoon kissojen kipulääkettä sillä päättelin suun olevan kipeä haavan vuoksi. Annoin siinä sitten muille elukoille ruuat ja huomasin ettei Unski koskenut omaansa ollenkaan. Päädyin antamaan kipulääkettä suoraan ruiskulla ja, että tarjoan ruokaa myöhemmin uudelleen. Tarjosin parin tunnin päästä uudelleen, mutta ei koskenutkaan.
Siinä sitten tarkkailin kissan vointia ja totesin, että kyllä se on kovin kipeä ruokaa ei syönyt ja juomassakaan ei käynyt. Vielä lauantai aamulla Unski oli ollut oma itsensä ja yhtäkkiä ihan toisenlainen. Siinä sitten aamupäivän kissaa seuratessani päädyin konsultoimaan päivystävää eläinlääkäriä, joka sitten olikin kanssani samaa mieltä, että kannattaa tulla näyttämään.
Kello oli vähän yli viisi sunnuntai iltapäivällä, kun saavuttiin eläinlääkäriin ja Unskille laitettiin rauhoitus piikki. Piikin alkaessa vaikuttaa eläinlääkäri pääsi tutkimaan suuta. Kovinkaan kauaa ei lääkäri sitä katsellut, kun jo sanoi, että ei tämä kyllä ole mikään haava, täällä on kasvain.
Koitan käsitellä tietoa päässäni mahdollisimman nopeasti, mutta ilmeisesti liian hitaasti sillä eläinlääkäri pyytää minua katsomaan miten paha tilanne on. Hetken aikaa asiaa käsiteltyäni esitän kysymyksen "Mitä vaihtoehtoja meillä nyt on?". Eläinlääkäri selittää siinä sitten, että kasvainta ei voi poistaa ellei sen poiston jälkeen laita suusta letkua mahaan ja tikkaa suuta kiinni. Tämä siksi, että leukaluu on vastassa sekä alhaalla, että ylhäällä. Toisena vaihto ehtona lopetus ja kolmantena kipu lääkitys ja pakko ruokinta, jonka kanssa kotiin odottamaan milloin on aika.
Olin liikkeellä yksin kissan kanssa joten kerroin, että minun pitää soittaa mun miehelle nyt ihan ensin ja kertoa meidän vaihtoehdot. Päädyttiin sitten tekemään raskas päätös omalta kannalta ja päästää meidän rakas pieni nukkumaan ikiunta.
Vaikeinta tässä on käsittää, että kyseessä oli alle vuoden ikäinen kissa. Kissalla ei myöskään ollut mitään sairaudesta viitteitä antavia oireita ennen eilistä aamua ja tilanne oli kuitenkin noin paha. Eniten tässä itsesyytöksiä on aiheuttanut, että jotenkin olisi pitäny huomata.
Kommentit
Lähetä kommentti