Kirjoittelin viimeksi heinäkuussa mielenterveydestä ja siihen postauksen pääset tästä. Päätin palata takaisin samaan aiheeseen, koska olen saanut lopullisen diagnoosin vasta postauksen jälkeen. Oikeastaan vasta viime viikolla kävin vihdoin kuuntelemassa tulokset.
Testit kesti normaalia kauemmin sillä väliin mahtui niin testin tekijän kesälomaa, kun muutamia päiviä milloin itselleni ei sopinut. Normaalisti nuo tuollaiset testit pyritään tekemään nopeatempoisesti alta pois. Lopulta kuitenkin saatiin haastattelut purkkiin. Viime viikolla tosiaan kävin sitten kuuntelemassa mitä niistä oli ilmennyt ja kyllä se epävakaa personallisuushäiriö sieltä varmistui.
Enää tuo diagnoosi ei hätkäyttänyt suuntaan eikä toiseen, olinhan jo totutellut sen mahdollisuuten koko kesän. Aluksi toki oli hankalaa halusin vaan syyttää jotakuta. Halusin löytää jonkun tapahtumaan tai henkilön, joka on tämän laukaissut. Tosiaan kaikki mahdolliset vaiheet on varmaan käyty läpi ennen kuin päästin tähän. Tällä hetkellä hyväksyn sen, että se on olemassa, mutta se ei määrittele sitä millainen olen.
Muuten tilanne on viime aikoina ollut parempi toki tunteet vaihtelee nopea tempoisesti siitä nyt ei päästä mihinkään. Eikä siitä varmaan koskaan tulla pääsemäänkään Sellainen yleinen toimintakyky on kuitenkin selvästi parantunut kesästä. Osittain tekemistä toki saattaa olla silläkin, että irrotin vähän sellaisesta pakko tehdä ajatus maailmasta. Enkä enää listaa asioita päässäni lopputtomasti vaan otan yhden asian kerrallaan ja sen jälkeen vasta siirrytään seuraavaan jos siirrytään.
Irrotin myös siitä ajatuksesta , että joka päivä pitäisi saada aikaiseksi jotakin suurta ja ihmeellistä. Ei ole pakko, joskus on jopa ihan ok ettei saa mitään ja joka päivä riittää se, että tekee parhaansa.
Kelan tukemaa psykoterapiaa väläyteltiin taas, mutta todettiin vieläkin ettei vielä ole sen aika. Se on todella sitova ja rankka juttu joten en koe olevani vielä siihen valmis. Niinpä hoitosuunnitelmana on nyt jatkaa nykyisiä juttelu käyntejä ja alku vuodesta alkaa epävakaille tarkoitettu ryhmä sinne lääkäri laittoi lähetteen.
Yleisesti ottaen nyt ollaan kuitenkin menty parempaan suuntaan ja toivottavasti tämä suunta myös pysyy. Voidaan muutaman kuukauden päästä taas katsoa miten tällä rintamalla menee.
Irrotin myös siitä ajatuksesta , että joka päivä pitäisi saada aikaiseksi jotakin suurta ja ihmeellistä. Ei ole pakko, joskus on jopa ihan ok ettei saa mitään ja joka päivä riittää se, että tekee parhaansa.
Kelan tukemaa psykoterapiaa väläyteltiin taas, mutta todettiin vieläkin ettei vielä ole sen aika. Se on todella sitova ja rankka juttu joten en koe olevani vielä siihen valmis. Niinpä hoitosuunnitelmana on nyt jatkaa nykyisiä juttelu käyntejä ja alku vuodesta alkaa epävakaille tarkoitettu ryhmä sinne lääkäri laittoi lähetteen.
Yleisesti ottaen nyt ollaan kuitenkin menty parempaan suuntaan ja toivottavasti tämä suunta myös pysyy. Voidaan muutaman kuukauden päästä taas katsoa miten tällä rintamalla menee.
Kommentit
Lähetä kommentti