My life pictures

Viikon arkikuva liittyy tällä viikolla lämmittämiseen, sillä melkoisia pakkasia on viime päivinä pidellyt. Vaikka pakkanen paukkuukin ei se oikeastaan haittaa, sillä kuinka hieno aurinkoinen ilma samalla onkaan saatu.

150g voita tai margariinia 2dl sokeri 1tl vaniliasokeria 1 muna  3dl vehnäjauhoja 1tl leivinjauhetta 3 1/2rkl kaakaojauhetta Laita uuni kuumenemaan 175´C. Sekoita jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe ja vaniliasokeri. Vaahdota sokeri ja rasva. Lisää vaahtoon kananmunat ja jauhot. Nostele leivinpaperille pieniksi keoiksi. Leivokset leviävät uunissa joten jätä väliä. Anna suklaakeksien kypsyä uunissa n. 15 minuuttia.

Päätin tehdä viikon ajan tutkimusta siitä kuinka kauan käytän aikaa blogin parissa yhteensä koko viikon aikana. Käytän lähes päivittäin pieniä hetkiä blogin parissa. Kerran viikossa vietän kuitenkin hieman pidemmän ajan blogin parissa kirjoitellen postauksia varastoon tai suoraan julkaistavaksi. Maanantaina viimeistelin tiistaina ilmestyvää postausta ja kirjoitin alkuun muutamaa uutta tähän kului 1h . Tiistaina otin valokuvia postauksia varten 20 minuuttia . Siistin niitä varten keittiötä 15minuuttia ja kirjoittelin muutamaa postausta luonnoksiin 30 minuuttia . Julkaisin tammikuun kooste postauksen ja mainostin sitä facebookissa ja instagramissa 15min. Keskiviikkona en tainnut avata blogia ollenkaan, tai ainakaan siitä mitään jälkeä jäänyt mihinkään jos avasin. Torstaina aloitin yhden postauksen kirjoittamista 10 minuuttia . Perjantaina laitoin muutaman idean ylös. Lauantaina otin kuvia 30 minuuttia ja käsittelin niitä 2h , sekä kirjoitin kolme postausta v

1.   Parisuhde josta olenkin unohtanut kertoa, että mentiin kihloihin. Oikeastaan kosinta tapahtui jo joulukuussa, mutta sormukset ovat olleet sormessa vasta tammikuusta asti. 2 . Koirat joiden ansiosta meiltä kotoa ei kyllä puutu vauhtia. Kyllä on meinaa Romikin nuortui monta vuotta, kun taloon saapui pikkuneiti Aino. Mutta olisihan se elämä melko tylsää ilman noita kahta riiviötä.  3 . Blogi olen viime aikoina antanut aikaani taas enemmän tälle rakkaalle harrastukselle. Pieni loma blogista teki selvästi hyvää. Ideoita postauksiinkin on syntynyt nyt ihan eri tavalla, kuin ennen. 4. Perhe tätä ei varmaan tarvitse selittää sen enempää. 5. Ystävät vaikka osaa tulee nähtyä ihan liian harvoin. Ilman ystäviä elämä olisi hyvinkin tylsää. 6.  Ainon jalka alkaa parantua ja se jos mikä on ihan mahtavaa.   7.   Lähestyvä kevät vaikka ilma onkin ollut melko kylmä, on aurinko jo selvästi lämmittänyt ja valoisa aika lisääntynyt. 8. Melkein valmiit keittiönkaa

Koiran jalka leikkaus oli meille kummallekin täysin uusi asia joten niin myös sen jälkeinen elämä. Ensimmäinen viikko oltiin huolesta sekaisin molemmat. Ei oikein tiedetty mitä  uskaltaa ja mitä ei uskalla koiran antaa tehdä, vaikka selvät ohjeet saatiinkin. Nyt tilanteeseen on jo totuttu ja elämä onkin jo soljunut tuttua kaavaa. Liikunnat on meillä ollut nyt minimissä joten ollaan nyt opeteltu erilaisia temppuja ja pelattu älypelejä,ettei Aino ihan tylsistyisi. Hommattiin tämän jalanparantelun ajaksi myös kuljetushäkki, nyt kun eläinlääkäreihinkin joudutaan vielä muutamiin otteisiin ajelemaan ennen, kuin saadaan jalka kuntoon. Ainon autossa olo ei vielä nimittäin ole sujunut ihan mallikaasti ilman kaveria ja pelättiin sen yrittävän etu penkille koko ajan. Jalalle se ei tietenkään olisi hyväksi joten siksi hommattiin kuljetushäkki. Tämä on toki tarkoitus myydä pois, kun ei enää tarvita sillä eipä meidän neiti tähän edes mahtuisikaan enää vanhemmiten. Edellisenä päi

Mietin pitkään mitä antaisin miehelle ystävänpäivälahjaksi. Oli selvää, että haluaisin antaa jotain jonka olisin osittain edes tehnyt itse, mutta joka voisi sisältää myös jotain ostettua. Tykkään lukea blogit.fi sivulta aina tuoreimpia blogipostauksia ilman, että kuitenkaan seuraan blogia joten en valitettavasti muista mistä blogista idean sain. Kuitenkin päädyin tekemään miehelle kasan kirjeitä joiden päällä lukee millä hetkellä minkäkin kirjeen saa avata. Avaa kun...saat nämä, haluat tietää miksi rakastan sinua, mielesi tekee jotain hyvää, olosi on onnekas, haluat tehdä kanssani jotain, mutta et keksi mitä ja kun olosi on onnekas. En kerro sen tarkemmin kirjeiden sisällöstä sillä tiedän mieheni silloin tällöin  vierailevan blogissani. Enkä halua hänen tietävän sisältöä ennen kuin avaa kyseisen kirjeen. Osaan kuorista ostin jotain sisälle ja osaan tein sisältöä vain itse. 

Monissa paikoissa kysytään mitä harrastat? Usein vastailin, että no en mitään ihmeellistä. Vasta viime aikoina olen alkanut kertomaan, että kirjoitan blogia. En tiedä johtuuko se siitä, että hävetti vai siitä etten halunnut kenenkään kyselevän enempää. Lähimmät ihmiset sen tosin on tiennyt kyllä koko ajan ja monet tututkin sen jälkeen kun perustin blogille oman facebook sivun ja kutsuin tuttuja tykkäämään sivusta. Eniten jännitti kuitenkin kertoa miehelle, että hei mä muuten kirjoitan blogia. Entisessä asunnossa ruokapöytä toimi myös työ pisteenä, koska asunnossa ei ollut tilaa erilliselle työ pisteelle. Niinpä jouduin kertomaan blogin kirjoittamisestakin, ehkä vähän aikaisemmin mitä muuten olisin, koska olisi saattanut vaikka käydä niin, että jätän blogin koneelle auki ja hän huomaa sen. Miehen suhtautuminen tähän oli kuitenkin hyvinkin positiivista ja kannustavaa. Se jännitys karisi siinä. Toki uuden kriisin blogaamisen saralta koin jälleen, kun yhdistettiin eläm

Tällä viikolla viikon arkikuva on puhelimen kameralla otettu, sillä sattuneesta syystä ei tällä viikolla kamera ole ollut ensimmäisenä mielessä.  Viikon kuva kuvaa hyvin meidän tämän hetken tilannetta. Jalkaleikkauksesta toipuva pentu ei tahdo pysyä paikallaan joten välillä on laitettava häkkiin lepäilemään.

Tällä paikalla piti ilmestyä ihan toisen postauksen. Meille sattui kuitenkin tiistai illalla tapaturma. Kohteena meidän nuorempi koira 4kk. Koirat ulkoili meidän aidatulla takapihalla ja jotenkin siinä heidän leikkiensä aikana pentu loukkasi jalkansa. Yhtäkkiä vain meillä olikin neljällä tasulla kävelevän pennun tilalla kolmella tasulla kävelevä pentu. Juoksin hakemaan miehen pihalta sisälle katsomaan. Siinä hetken mietittiin vaihtoehtoja ja ei kun tavoittelemaan eläinlääkäriä. Mies jäi pennun kanssa sisälle tavoittelemaan lääkäriä ja minä lähdin vanhemman koiran kanssa lenkille sillä aikaa. Lopulta meille oli varattu aika Raision Evidenssiaan ja sinne lähdetiinkin ennen kahdeksaa illalla. Röntgenissä meille paljastui, että sääriluu on murtunut. Tiistaina jalka kipsattiin ja kipulääkkeillä lähdettiin kotiin odottamaan leikkaus aikaa.  Keskiviikko aamulla odotettiin puhelua Turun Evidenssiasta, että milloin saadaan leikkaus aika. Viimein ennen puolta päivää sieltä

Olen kirjoitellut päivä kirjoihin päivien tapahtumia, runoja ja novelleita vuodesta 2003 lähtien. Koskaan niitä kukaan ei ole lukenut ja itsekin enää tulee harvoin selattua. Mutta nyt teillä on mahdollisuus kerran kuukaudessa päästä katsomaan mitä sieltä löytyy. Ensimmäiseen postaukseen päätin koota muutaman itse tekemäni runon vuodelta 2004. Olin tuolloin muuten ylä asteella. Se sattuu   miks se sattuu tiedä en on vain nykyinen ja huominen tuska koskaan katoa ei vähenee  vain vähitellen  Tiedän tiedän sinun pettäneen tiedän sinun rakastuneen vaikka tiedän rakastan sinua silti nyt ja ikuisesti aina siihen asti kunnes löydän jonkun muun Onko Onko olemassa paikkaa jossa olisin täysin turvassa? Onko yhtään täysin luotettavaa ihmistä? Onko kaikki ihmiset  luottamuksen arvoisia? Vaikka mitään näistä  ei olisi älä silti kerro sitä minulle. Anna minun elää, uskoa ihmisiin ja  pettyä itse. Sillä  ethän sinä kuitenkaan  voi pe

Viikon arkikuvaan liittyy tälläkin kertaa kahvi niin kuin usein niihin päivän rauhallisimpiin hetkiin. Tietokone vaan vaihtunut tällä kertaa lehteen.  Mukavaa sunnuntaita!