Siirry pääsisältöön

Minne katosi hienotunteisuus?


Tässä taannoin istuin yhdessä baarissa veljeni kanssa, kun viereisessä pöydässä kaksi naista tuijotti pöytäämme ja kuiskailivat samalla. Oletin heidän ilman muuta puhuvan meistä jotain ulkonäköön yms. sellaiseen liittyvää..


Olin kuitenkin tässä asiassa väärässä. Sen sijaan he olivat pohtineet olenko minä toisen niistä entinen naapuri, se selvisi kun toinen niistä kävi puhumassa veljelleni.

Hetken kuluttua entinen naapurini istuu pöytäämme ja sanoo minulle "Sulla on varmaan melko rankkaa edelleen". Istun siinä vähän ihmeissänikin ja kysyn "Miten niin?". Entinen naapurini jatkaa "No kun sun lapsesi kuoli silloin".

Kaikki mahdolliset tunteet tuli käytyä läpi siinä vaiheessa ja lähinnä mieleni teki vain lyödä vastapäätä istuvaa naista. Vastaan kuitenkin "Ei siitä koskaan yli pääse eikä se koskaan unohdu, mutta sen kanssa oppii elämään". Nainen jatkaa aiheesta eikä tunnu huomaavan, että hän täysin tuntematon nainen ei todellakaan ole se ihminen, jonka kanssa asiasta haluan yhtään enempää keskustella. Hän koitti vielä muutaman kerran illan aikana, mutta totesin parhaimmaksi vaihtaa aina vain pöytää.


Tämä jäi kuitenkin elävästi mieleeni ja mietinkin minne oikein on kadonnut hienotunteisuus. Onko soveliasta lähteä kyselemään, kuitenkin ihan vieraalta ihmiseltä ihan mitä vaan? Vaikka tietäisin itse jostakusta tuolaisia asioita en silti todellakaan toimisi noin. Eikä muutenkaan ollut ehkä aihe josta lähdetään baarissa juttelemaan.

Onko teillä vastaavia kokemuksia ? Miten hoiditte tilanteen?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keittiö ennen ja jälkeen

Tämän postauksen piti ilmestyä jo monia kuukausia sitten. Tosin, kun muitakaan postauksia ei ilmestynyt niin onko ihme ettei tätäkään. Onneksi parempi myöhään, kun ei milloinkaan.  Tammikuussa kirjoitin postauksen keittiön pöytä tasojen uudesta ilmeestä ja sen pääset lukemaan tästä . Aika pian sen jälkeen päädyttiin siihen, että maalataan kaappien ovet ja vaihdetaan samalla vetimet. Kaappien ovet maalattiin Unica Akvan sävyllä TVT 1944. Aloitettiin projekti tammikuussa mutta lopullisesti se taisi tulla valmiiksi vasta huhti-toukokuussa.  Pitkä projekti siis siitäkin tuli vaikka tarkoitus oli saada homma nopeasti valmiiksi. Elämä kuitenkin heitteli eteen kaiken laista ja se kaikki oli aina pois kaappien maalaamisesta. Muutoksessa parasta on lisääntynyt valon määrä keittiössä. Keltaiset kaapit nimittäin imivät sisäänsä kaiken valon ja keittiö oli aikaisemmin todella tumma. Kahvojen vaihto ja kaappien maalaus toi mielestäni keittiötä myös hieman ns "nykyaikaisemmaksi

Ystävänpäivälahja miehelle

Mietin pitkään mitä antaisin miehelle ystävänpäivälahjaksi. Oli selvää, että haluaisin antaa jotain jonka olisin osittain edes tehnyt itse, mutta joka voisi sisältää myös jotain ostettua. Tykkään lukea blogit.fi sivulta aina tuoreimpia blogipostauksia ilman, että kuitenkaan seuraan blogia joten en valitettavasti muista mistä blogista idean sain. Kuitenkin päädyin tekemään miehelle kasan kirjeitä joiden päällä lukee millä hetkellä minkäkin kirjeen saa avata. Avaa kun...saat nämä, haluat tietää miksi rakastan sinua, mielesi tekee jotain hyvää, olosi on onnekas, haluat tehdä kanssani jotain, mutta et keksi mitä ja kun olosi on onnekas. En kerro sen tarkemmin kirjeiden sisällöstä sillä tiedän mieheni silloin tällöin  vierailevan blogissani. Enkä halua hänen tietävän sisältöä ennen kuin avaa kyseisen kirjeen. Osaan kuorista ostin jotain sisälle ja osaan tein sisältöä vain itse. 

Talvisia kuvia

Muutama talvisen tuntuinen päivä saatiin jo viettää. Nyt ulkona näyttää taas vähän eriltä, mutta säätiedotukset onneksi antoivat pienen lupauksen valkoisesta joulusta. Lumessa on muutamia hyviä puolia, kuten ettei kuraa ja hiekkaa tule koirien mukana sisälle. Lisäksi lumi tuo mukavasti valoa tähän pimeyteen. Talviautoilun ystävä en kuitenkaan ole, joten sen puolesta lunta ei tarvitsisi olla.